Monena iltana olemme harrastaneet reipasta lenkkeilyä koirapoikien kanssa. Potkurilla.
Jos olette nähneet punaisen sukkulan liikkuvan lähitienoilla, se olemme olleet siis me. Meidän punainen potkuri ja punaisena puhkuva potkurin ajaja. Elmeri on tajunnut idean, se vetää sen verran että vauhti on sille mieluinen. Reino on enemmän peesailija ja jolkuttelee potkurin rinnalla. Minulle jää tehtäväksi potkia ylämäessä ja jarrutella alamäessä.
Ai niin ja se jäniskevennys. Eräänä iltana etenimme oikein mallikkaasti kunnes eteemme hyppäsi jänis. Vauhti kiihtyi ja huudoistani huolimatta jänis ei poistunut tieltä. Lopulta sain potkurin pysäytettyä ja pupukin tajusi lähtä metsäreitille. Onneksi vauhti pysähtyi ennen seuraavaa hiekoitettua risteystä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti