Jouluhämärissä tapahtuu..

Jouluhämärissä kuvattua salaista materiaalia joka kertoo miten poikien joulu sujui..

Pakkasta 23

Joulupäivä alkoi oikein mukavasti nukkumalla. Kun heräilin, en edes tajunnut että ulkona on kovempi pakkanen vaan innolla lähdin poikien kanssa ulkoilemaan. Ovella tajusin.

Ensin käytiin ison tien puolella juoksemassa vapaana Reinon kanssa. Elmerin kanssa kävimme radanvartta pitkin lenkin kävelemässä. Meidän "käyttiksellä" PALELI TASSUJA! Toivomme ensi jouluna pukilta siis tossuja. Oli hauskan näköistä kun Elmeri linkkasi kolmella jalalla eteenpäin. Siispä pojat tulivat nyt lämmittelemään kodonhoitohuoneeseen. Ja paijattaviksi. Ja seuraksi.

Pakkasilla voi ottaa rennosti

Pojat osaa ottaa rennosti pakkasilla. Ruuan jälkeen voi pötkötellä miten vaan, mattokasassa tai kynnyksellä.

Tänään on luvassa Reinon kanssa ulkoilua Sapsokoskella hevoshommissa ja Elmeri ulkoilee Jannen kanssa pohojanmalla hirvien perässä. Elmerille tuossa soittelin niin kovasti tuntu olevan kiireitä kun niin kovasti piti haukkua! Kuulostellaan illemmalla tulosta sitten..

Leino Lellottaa

Vaikka Janne kieltää puhumasta koirille lässyttäen, ei Reinolle voi kun lässyttää. Se on oppinut vimeinkin, että voi köllöttää ja rellottaa omien ihmisten seurassa. Se antaa tulla viereen lattialle nukkumaan ja paijaamaan. Meidän kovis. Ja sitten pittää sannoo että: Leino Lellottaa täällä.

Mutta taas eilen illalla kirosin koiran kun seison kymmenen jälkeen pakkasessa herraa kotiin odottaen. Ekan kerran jänis sai kyytiä jo lenkillä kun päästettiin Reino irti. Jäätä pitkin se lähti juoksemaan kuin tuulispää. Kotipihassa päästin Reinon irti jotta se juoksisi Jannen luo joka odotti kopin vieressä. Ja mitä vielä, sinne painui, ties minne. Ja minä odotin ja huutelin. Kaipa se jäniksen perään pihastakin lähti. Tietä pitkin jolkutteli sitten kotiin, ei kiirettä minkäänlaista.

Jostain syystä jänikset pitää parkkia meidän takapihalla. Hirmuiset kuoputtelu jäljet sekä pissejä siellä täällä. Onneksi ei oo vielä istutuksia, mutta ensi talvena voi tulla itku jos omenapuun saan istutettua..

Pakkaset jatkuu ja koirat telmii päivät lämpimikseen.

AuuuuUUUuuUUUU

Viime yönä puoli neljän aikaan alkoi melkonen konsertti. Reino poika päätti leikkiä ties mitä sireeniä ja ulvoi pahemmin kuin pikku susilauma. AuuUUuuuUUuuUuu.

Vuorotellen Jannen kanssa kömmimme ikkunaan koputtamaan merkiksi että nyt riittää. Elmeri veti sikeitä kopissa. Lopulta Reinokin tajusi että nyt ei ole sopiva kellon aika kosiohuudoille ja kömpi nukkumaan.

Nyt tuntuu joka ikisessä ruohotupossa olevan jotain NIIIN kiinnostavaa ja ihanaa että ei järkee. Vuorotellen vedän ja vuorotellen roikun hihnan päässä kun jokainen puska on nuuskittava. Joku voisi äkkiseltään luulla että meillä on astmaatikko porokoira kun se pihisee ja puuhkuttaa niin tajuttomasti vetäessään. Lenkkeily seuraa kaivataan, tai lähinnä toisen koiran taluttajaa. .