Harmaanorjanhirvikoira Pajulan Kosto -mietteitä sisäsiistiksi opettajalta

Kosto syntyi Pudasjärvellä Jouni Lukkarin kennelissä 6.4.2010 Tossamyrens Dianan ja Lehtikankaan Jamin yhteistyön tuloksena. Pentueessa oli kolme elinvoimaista urosta ja yksi narttu. Viides syntynyt pentu kuoli noin viikon ikäisenä. Kasvattajan mukaan pentu oli ilmeisesti tukehtunut emän maitoon.
Noin kuukauden ikäsiä pentuja käytiin katsomassa ja todettiin pentujen olevan virkeitä ja elinvoimaisia. Tarhassa vapaaluonteinen emä antoi tutustua hyvin pentuihin ja hieroi itsekin tuttavuutta pentujen tulevien isäntien kanssa. Tällä reisulla tehtiin päätös, että Pajulan Kosto muuttaa Kainuuseen.
Hakureissulla tehtiin asianmukaiset sopimukset koiran kaupasta ja samalla ihailtiin viereisessä tarhassa ollutta hyvän näköistä ja pirteää suomenajokoiran pentua. Kun Kosto sirrettiin Tommin auton takaosaan piti nuori herra kymmenen minuutin konsertin ja metelin autokyytiä vastaan, mutta siirtyi sitten perustuslailliseen päiväjärjestykseen ja käyttäytyi loppumatkan kuin koirat konsanaan. Matkan aikana tarpeet tehtiin ajallaan ja muutenkin Kosto käyttäytyi kuin olisi ollut autossa kotonaan.
Pentu on ollut noin kuukauden sisäkoirana ja alkupäivien muutamaa lirausta lukuun ottamatta Kosto on sisäsiisti. Koira on aktiivinen ja nukkuu yönsä hyvin eli n. 7 tuntia ja päivällä on syömistä,juomista ja ulkolenkkejä. Kosto on saanut paljon virikkeitä, sillä hänen kanssaan on käyty kyläilemässä, on osallistuttu opiskelijan päättäjäisjuhliin, jossa paras kaveri ei ollut juhlittu sankari vaan n. nelivuotias Onni-poika. Onni tuntui olevan jo koiramies ja juoksi Koston kanssa pää märkänä.
Tähtihetkiä Kostolle on ollut SML:n Metsoleirille osallistuminen vierailevana tähtenä muiden vanhempien koirien mukana. Päivän aikanat koiranpentu oli n. 50 leiriläisen hyviteltävänä. Tehtiinpä reissun aikana myös n. kymmenen metriä pitkää nakkimakkarajälkeä, josta Kosto suoritui kohtuudella napsien nakin pätkät parempiin suihin.
Mieleen painuva reissu Kostolle lienee myös metsästysseuran talkoot,jossa Kosto sai kiusata vanhoja metsästäjiä mielin määrin ja esittää parhaita sekä huonmpia puoliaan. Talkooreissun kruunasi laiturilta metsälampeen sukeltaminen ja sieltä laiturin viertä rantaan uiminen, josta rannalle noustiin omin avuin. Oman peilikuvan katsominen lammen pinnasta merkitsi Kostolle kastumista, mutta ei tapahtuma mitään traumoja jättänyt vaan elämä jatkui yhtä vauhdikkaana kuin ennenkin.
Koston nimi on keksitty matkalla Pudasjärvelle Puolangan kohdalla, missä katseltiin Kosto ”Kopo ” Vänskän erämökille menevää tienhaara ja koira päätettiin ristiä Kopon mukaan Kostoksi. Kopo oli muuten aikanaan Suomen Ajokoirajärjestön Mestarikasvattaja numero yksi.
Nyt Kostolla on edessään juhannuksen jälkeen ensimmäinen rokotus ja tietysti muiden tapojen oppimisen lisäksi harjoitellaan jo verijäljen seuraamista.