Oi joi, olipas erilainen päivä. Elmeri lähti "mummon" kanssa Tipakselle kattomaan miten ukot tekee grillikatosta. Ohjelmassa oli ollut myös päiväunia Elmerin kainalossa, jokainen vuorollaan.
Me Reinon kanssa jäätiin viettämään "äiti-poika" päivää. Reino nukkui ulkona vieressa tai kuistilla. Vaikka kaikki ovet sisälle oli auki, Reino köllötti kuistilla ja nosti harvakseltaan päätään katsoen onko mulla jotain asiaa. Välillä kävimme kävelemässä ja illalla näyttelyharjoituksissa (jonne mennessämme muut jo juoksi kierrosta ja Reino vaan innostu ihan sikana eikä kuunnellu mua tai makkaraa ollenkaan ja meillä oli pieni kaaos käynnissä).
Päivä oli erityisen helppo. Reino halusi tulla lähelle, käveli hihnassa sievästi, ei riehunut ihan hirveästi ja oli mun kaveri. Nyt taas huomaa, miten toinen, erilainen koira vaikuttaa yhteiseen aikaan Reinon kanssa. Syksyllä Elmeri on varmasti useammin poissa kotoa, joten laatuaikaa Reinon kanssa tulee pakosta. Mutta myös loppu kesälle ja talvelle täytyy kehitellä jotain, että saa olla Reinon kanssa kahdelleen.
Tällaisia päiviä luulin koiran kanssa elämän olevan, kunnes Elmeri tuli meille. Niinkuin Jannen isä sanoikin, onhan se vähän niinku kaksoset saisi...
ps. Mutta mistään hinnasta en Elmeriä pois antaisi. Niin tärkeä tuo hirvikoira on meille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti