Viime yönä puoli neljän aikaan alkoi melkonen konsertti. Reino poika päätti leikkiä ties mitä sireeniä ja ulvoi pahemmin kuin pikku susilauma. AuuUUuuuUUuuUuu.
Vuorotellen Jannen kanssa kömmimme ikkunaan koputtamaan merkiksi että nyt riittää. Elmeri veti sikeitä kopissa. Lopulta Reinokin tajusi että nyt ei ole sopiva kellon aika kosiohuudoille ja kömpi nukkumaan.
Nyt tuntuu joka ikisessä ruohotupossa olevan jotain NIIIN kiinnostavaa ja ihanaa että ei järkee. Vuorotellen vedän ja vuorotellen roikun hihnan päässä kun jokainen puska on nuuskittava. Joku voisi äkkiseltään luulla että meillä on astmaatikko porokoira kun se pihisee ja puuhkuttaa niin tajuttomasti vetäessään. Lenkkeily seuraa kaivataan, tai lähinnä toisen koiran taluttajaa. .
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti